Toteutan arkeni ruokarytminä normaalisti 16 tunnin pätkäpaastoa, jossa jätän aamupalan syömättä ja syön muuten normaalisti lounaasta alkaen. Nyt päätin kuitenkin pitkästä aikaa tehdä kolmen päivän eli 72 tunnin paaston, joita olen tehnyt muutaman kerran aiemmin. Pitkä paasto kuulostaa äkkiseltään hurjalta, mutta on oikein toteutettuna helpompi suoritus kuin uskoisi.
Pitkällä paastolla on minulle kaksi funktiota: pitkän paaston terveyshyödyt ja nopea ketoosiin pääsy. Paasto edistää muun muassa pitkäikäisyyttä ja autofagiaa, joka on eräänlainen solujen puhdistautumismekanismi - solujen oma jätehuolto. En lähde tässä avaamaan paaston terveysvaikutuksia laajemmin, mutta niistä voi lukea lähdeviitteineen vaikkapa täältä. Ketoosi taas on aineenvaihdunnan tila, jossa keho käyttää polttoaineenaan rasvaa ja siitä muodostettuja ketoaineita, kun hiilihydraatteja ja glukoosia ei ole tarpeeksi saatavilla. Normaalisti kehon siirtyminen ketoosiin vaatii pidemmän aikaa vähähiilihydraattista ruokavaliota, mutta tällaisella paastolla aloittamalla ketoosiin on merkittävästi helpompi päästä.
Viimeinen ateria noin klo 20 aikoihin.
Vireystila pysyi iltaan asti todella hyvänä, normaalia skarpimpana. Syömättömyys toki tekee vähän onton ja utuisen olon, mutta keskittyminen on parempaa kuin normaaleina päivinä. Kävelylenkin tarkoitus aamupäivästä on polttaa kropasta glykogeenivarastot pois, jotta ketoosiin pääsy nopeutuisi ja kroppa alkaisi käyttää polttoaineenaan rasvaa. Osasin odottaa, että pitkään paastoiluun tottumaton kroppa antaa jossain kohtaa pienen kickbackin. Väsähdys iski noin seitsemän aikoihin illasta ja aivot alkoivat olla aika sumussa töiden jäljiltä. Lähdin kasilta saunomaan illanistujaisiin, joka oli hiukan masokistista, kun paikan päällä oli tarjoiluina wingsejä, erikoisoluita ja vihanneksia dippien kera. Ajatus oli tulla illanistujaisista ajoissa kotiin, jotta saan pitkät unet, mutta päätimme kaverin kanssa käydä kotimatkalla yökerhossa tanssimassa. Usein tanssimaan lähtöön muodostuu iso kynnys, kun sinne ei jaksa myöhällä lähteä. Nyt ratkaisu oli kuitenkin helppo, kun paikalla oli DJ:nä Milla Lehto. Tällainen musiikki ei ole Jyväskylässä jokapäiväistä herkkua, joten kävin tamppaamassa pari tuntia unien kustannuksella. Olo oli syömättömänä ja pitkän valveillaolon jälkeen tanssiessa varsin surrealistinen, mutta kunnon tamppaus maistuu aina.
Lauantai olikin sitten jo koomaisempi. On jännää, kuinka olo voi olla yhtä aikaa ”sähköinen” ja skarppi, mutta toisaalta utuinen ja seesteinen. Yksi syy sähköisyyteen on kylmän tunne, joka johtuu syömättömyydestä, mutta sitä voi estää juomalla kuumaa nestettä. Mieliala oli positiivinen, mutta aamulla pinna oli selkeästi normaalia kireämmällä, kun tuli ärsyynnyttyä pienistä asioista, joille normaalisti kohauttaa olkiaan. Kävelylenkillä ei ollut tässä päivässä erityistä tarkoitusta, päätimme vain puolison kanssa lähteä kävelemään kauniina päivänä. Lenkin jälkeen 6,5 tunnin unet alkoivat ottaa veronsa, joten himmailin tovin sarjakuvien parissa. Olisin nukkunut päiväunet, mutta alakerran remontti ei moista sallinut. Iltapäivä ja ilta rullasi töiden ja kirjoittamisen parissa jokseenkin hyvin, vaikka olo ei ollut vahvin. Kasin aikaan päätin lopettaa ruudun ääressä ja auttaa puolisoa meidän romukaapin siivoamisessa. Tavaroita järjestellessä iski todella kova väsy, jolloin päätin siirtyä lukemisen ja pedin ääreen. Minua vähän kutkutti, että miten toinen yö tulee menemään, koska paasto saattaa häiritä unia, mutta onnekseni kova väsy auttoi nukahtamaan helposti. Heräsin yöllä puoleksi tunniksi, mutta sain taas unen päästä kiinni.
Sunnuntaiaamu oli vaikea. Vatsassa oli aamuisen puolen litran vesituopin jälkeen pahoinvoinnin tuntua, mutta minua ei kuitenkaan oksettanut. Makasin sohvalla katsellen Narcosia ja olo meni ohi tunnissa. Sunnuntai jatkui tämän jälkeen aika samoissa merkeissä kuin lauantaikin - hiukan utuisena, mutta silti skarppina. Illalla kävimme puolison kanssa ”treffeillä”, joiden tarkoituksena on järjestää vuorokerroin yllättävää tekemistä yhdessä. Paaston katkaisin loppuillasta intialaisessa, lampaan ja tandoorikanan parissa. Maistui kyllä harvinaisen hyvältä.
Maanantai olikin sitten jo tavallinen päivä, vähän normaalia energisemmällä mielialalla ja fiiliksellä.
Huom! Pitkä paastoilu ei välttämättä sovi kaikille, lähtisin ensin kevyemmistä versioista. En myöskään toteuttaisi moista kovin stressaantuneena, raskaana tai sairaana. Ja vaikka paastolla toki vähän laihtuu rajun kalorivajeen kautta, niin laihdutustähtäimen kanssa lähtisin liikkeelle perinteisen tylsästi pidemmän ajan maltillisesta kalorivajeesta (-500kcal/vrk).
Sähköposti on monille pakollinen paha, jonka kanssa on vain pakko elää, koska irtikään ei pääse helpolla. Vaikka eroon voisikin päästä, niin joka tapauksessa viestintä tapahtuisi jossain muussa kanavassa, jossa viestintä voisi olla vielä raskaampaa ja tehottomampaa.
Suhtauduin itse aikoinaan sähköpostiin yhtenä satunnaisena viestimenä. Viestejä tuli ja meni, enkä niin välittänyt onko hommassa mitään systeemiä, mutta kun aloitin muiden projektien ohessa opettajan työt, mieleni muuttui. Aloin saada yli sata mailia päivässä, ja minun oli pakko luoda sähköpostin kanssa elämiseen jotain järkeä, jotta se ei loisi turhaa kuormitusta. Tässä muutamia oppeja matkan varrelta:
Tämä on ehdottomasti tärkein asia, millä tehostaa sähköpostitivolia. Inbox zero -ajatus on kaunis ja yksinkertainen: Saapuneet-kansio on käsittelyn jälkeen aina tyhjä. Eli jokainen sähköposti arkistoidaan kansioihin, jolloin ne ovat poissa silmistä ja poissa mielestä. Mikäli johonkin sähköpostiin ei ole aikaa reagoida heti, niin näille maileille voi tehdä oman Käsittelemättömät-kansion. On äärimmäisen palkitsevaa, kun sähköposti on tyhjä käsittelyn jälkeen. Sähköpostin käsittely on melkein jopa kivaa, kun tietää saavansa laatikon tyhjäksi. Olen toteuttanut tätä tapaa nyt kuusi vuotta, enkä missään nimessä vaihtaisi pois. Enkä tunne ketään muutakaan kokeillutta, joka olisi palannut vanhaan malliinsa. Jos tyhjän sähköpostin malliin siirtyminen tuntuu tuskaiselta tuhansien viestien takia, siirrä kaikki vanhat mailit kansioon, esimerkiksi Arkisto (17.4.2018) ja aloita kansiointi vasta tästä päivästä, niin siirtymiselle ei muodostu kynnystä valtavan työmäärän takia.Jos joku väittää, ettei Saapuneissa lojuvista sähköposteista ole hänelle haittaa, niin joko hän on eri rotua tai sitten hän ei tunne ihmisaivojen toimintaa. Jokainen ylimääräinen ärsyke on turhaa kuormitusta. On erittäin vaikea katsoa mailia niin, ettei tulisi katsoneeksi vanhojen viestien otsikoita. Lisäksi Saapuneet-kansion tyhjennys auttaa siinä, ettei tarvitse stressata onko käsitellyt kaikki sähköpostit.
Sähköposti kannattaa käsitellä rykäyksinä, eli käytännössä sähköposti kannattaa aukaista vain kerran tai kaksi päivässä. Miksei jopa harvemmin, jos työ sen sallii. Pitkin päivää tippuvat yksittäiset sähköpostit ja niiden tuottamat ilmoitukset tuottavat vain turhaa häiriötä ja katkaisevat muun keskittymisen.Tätä samaa ajatusta voi soveltaa kännykällä sähköpostin avaamiseen. Sitä ei käytännössä kannata tehdä lainkaan, ellei ole pakko. Tehottoman käsittelyn lisäksi kännykällä on vaikeampi kirjoittaa sähköposteja, joten niitä tulee käytännössä vain luettua läpi. Tällöin sähköpostien sisällöt päätyvät mieleen, mutta asiat jäävät käsittelemättömiksi, mihin ei tietenkään haluta päätyä.
Sähköpostiketjut venyvät helposti, jos niistä kehkeytyy vuorovaikutteisia. Niinpä yritä antaa vastaus jo valmiiksi, jos mahdollista. Esimerkiksi lounasaikaa sopiessa älä vain kysy milloin sopisi, vaan anna valmiita vaihtoehtoja ajalle ja paikalle. Toinen millä voi vähentää viestintää, on kirjoittaa tiiviisti, koska pitkään viestiin saa helposti pitkän vastauksen ja lyhyeen viestiin lyhyen vastauksen. Rajoita pisimpienkin mailien pituus esimerkiksi viiteen lauseeseen.
Toivottavasti näiden vinkkien kautta saat lyhyempiä ja tehokkaampia hetkiä sähköpostin parissa. Onko sinulla joitain muita niksejä sähköpostin käsittelyyn? Jaa ne ihmeessä kommentteihin alapuolella.
”Minä en usko tasapainoon.”
Tämä lause kolahti lujaa, kun luin viime yönä unettomuuteeni norjalaisen mentaalivalmentaja Erik Bertrandt Larsenin kirjaa Vahva. Se laittoi ajattelemaan. Luen paljon ja kuulen paljon ajatuksia, mutta harva ajatus saa minua kääntämään kelkkani jonkin asian suhteen.
Tasapainoon pyrkimisestä on tullut nykyihmisten limbo. Itsessään kauniista asiasta ja hyvästä lähtökohdasta on nykyajan odotuksiin peilattuna tullut aivan jotain muuta kuin tasapainoista. Nykyajan mahdollisuus nähdä toisten ihmisten elämän huippuhetkiä jatkuvalla toistolla on vääristänyt odotukset "normaalista". Monet erehtyvät kuvittelemaan, että elämän osa-alueet ovat kaikilla muilla täydellisessä tasapainossa. Merkityksellisen ja inspiroivan työn lisäksi pitäisi olla aikaa ja energiaa ystävyyssuhteille, joogalle, teatterikerholle, thainyrkkeilylle, blogille, terrierille ja hyväntekeväisyystyölle sekä omata ruusuilla tanssittava parisuhde, idyllinen perhe-elämä, harmonisesti sisustettu omistuskämppä ja pyykkilautavatsa.
Moni ajattelee, että on elämä on tasapainossa sitten, kun kaikki asiat ovat hyvin. Ongelma on, että siinä tilanteessa ei olla lähes koskaan. Mikäli kaikki olisikin reilassa, niin elämä osaa kyllä yllättää. Ja jos tasapainossa onnistuisi pysymään, niin ihmismieli tylsistyy ja määrittelee uuden, korkeamman riman asioille. Tasapaino on karannut ihmisten mielikuvissa niin kauas, että siihen ei käytännössä voi päästä. Tasapainon tavoittamattomuus taas on omiaan tuottamaan syyllisyyttä ja riittämättömyyttä. Joku saattaa heristää sormeaan, että ongelma on ihmisten vääristyneessä ajatuksessa tasapainosta. Niin onkin, mutta semantiikan muuttamisen sijaan on helpompi unohtaa ajatus tasapainosta, koska vertailuun taipuva ihmismieli on niin herkkä luomaan tasapainosta vääristyneen kuvan.
Elämä on joka tapauksessa jatkuvaa ailahtelua erilaisten tilanteiden, ajatusten ja tunteiden ristitulessa. Miksi siis edes yrittää luoda illuusiota tasapainosta, saati tavoitella sitä? On parempi vain opetella tanssimaan sateessa kuin yrittää suojautua siltä. Kengät kastuvat kuitenkin.
Et kuitenkaan saa elämässäsi kaikkea, saati kaikkia asioita täydelliseen tasapainoon, mutta jotkut asiat voit saada erittäin hyvälle ja kestävälle tolalle. Vaikka et saavuttaisi tasapainoa, niin voit saavuttaa sisäisen rauhan keskittymällä sinulle tärkeisiin asioihin ja hyväksymällä sen, että kaikkea et voi saada. Erik Larsenin vinkein, aloita vastaamalla näihin:
1. Mitkä asiat elämässäsi ovat sinulle merkityksellisiä?
2. Mitkä noista asioista ovat sinulle tärkeimpiä?
Aseta ne tärkeysjärjestykseen. Todellinen tasapaino löytyy etsimättä, kun panostat sinulle tärkeimpiin asioihin.
