Blogit

Flow-tila -kirjan johdanto

Flow on keino saavuttaa ”mahdoton”.

Me ihmiset olemme menestyneet lajina niin pitkälle siksi, että olemme osanneet toimia muita eläimiä etevämmin ja strategisemmin. Ajatteleminen suorituksen aikana ei kuitenkaan ole paras tie yksilöllisiin huippusuorituksiin. Jos muistelet jotain erittäin onnistunutta hetkeä työssä, urheilussa tai jonkin harrastuksen parissa, niin syntyikö se ajattelemalla tehtävää asiaa todella voimakkaasti? Vai olemalla ajattelematta liikaa? Ei ole sattumaa, että jääkiekkoväki käyttää usein fraasia ”puristaa mailaa liikaa”, kun pelaaja stressaa suoritustaan eikä vain pelaa, vaikka sen varmasti koko ikänsä harjoitelleena osaa.

Merkittävä osa olympiavoittoon tai maailmanennätykseen johtaneista suorituksista on tehty flow-tilassa. Flow ei kuitenkaan ole vain urheilijoiden etuoikeus, vaan sitä ovat hyödyntäneet parhaat tekijät taiteen, tieteen, politiikan ja yrityselämän saralla Albert Einsteinista Pablo Picassoon ja Tove Janssonista Vesa-Matti Loiriin. Tuo maaginen aikaansaamisen tila ei ole harvojen ja valittujen yksinoikeus, sillä se löytyy synnynnäisenä lahjana meiltä jokaiselta korviemme välistä.

Vuosituhansien ajan flow on ollut jotain mystistä ja sattumanvaraista, mutta viimeaikainen neurobiologian ja psykologian tutkimus on avannut meille flow’n saloja. Enää flow ei ole vain epämääräinen tai yliluonnollinen ilmiö vaan tieteellisesti todistettu tila, jonka jokainen meistä voi valjastaa käyttöönsä. Flow-tila auttaa sinua suoriutumaan parhaalla tasollasi ja kehittymään nopeamman oppimisen avulla uudelle osaamisen tasolle.Flow’n avulla teet aiemmin mahdottomista suorituksista itsellesi arkipäivää.

Kovan työnteon ikeestä

Läpi ihmiskunnan historian kaikissa vähänkään suuremmissa yhteisöissä on perinteisesti arvostettu kovaa työntekoa. Meillä Suomessa kansallisidentiteetti on sitoutunut talvi- ja jatkosotiin sekä niiden jälkeiseen jälleenrakentamiseen, joka vaati kovaa työntekoa. Viljapelloilla, metsissä ja tehtaissa tuotanto perustui resurssien maksimaaliseen käyttöön, eli ihmisten osalta ahkeraan ja rivakkaan työntekoon. Tämä ajattelumalli sopi hyvin suorittavaan työhön, jossa tehtiin toistuvia työsuorituksia suhteellisen vakaassa ympäristössä. Kovempi työtahti tai suurempi määrä tehtyjä tunteja tuottivat paremman tuloksen.

”On pakko painaa pitkää päivää, vain siten homma hoituu.”
‒ Kake Randelin, iskelmälaulaja

Sama ajattelu on edelleen voimissaan ja kovaa työntekoa pidetään hyveenä, mutta soveltuuko se enää tämän päivän työympäristöön? Iso osa ihmisistä on siirtynyt tekemään tietotyötä, joka on monelta osin fyysisen ja suorittavan työn vastakohta. Tietotyössä korostuu aivojen ja ajattelun käyttö, minkä vuoksi sitä kutsutaan myös ajatustyöksi tai aivotyöksi, ja sen vaatimukset liittyvät tiedon käsittelyyn ja uuden tiedon tuottamiseen. Tietotyössä tapahtuu paraikaa samankaltainen muutos kuin fyysisessä työssä, jossa rutiininomaiset ja yksinkertaiset tehtävät siirtyvät koko ajan enemmän koneiden ja automatiikan hoidettaviksi. Tämä on luontainen kehitys, sillä ihmiset ja ihmisaivot ovat parhaimmillaan intuitiota, luovuutta ja monimutkaista ajattelua vaativissa tehtävissä. Tietotyössä ei kuitenkaan teollisen työn tapaan ole tavoitteena maksimoida tuotosta eli ajatusten määrää, vaan niiden laatu ja vaikuttavuus. Laadukkaita ajatuksia ei tuoteta olemalla kiireisiä, puskemalla kovempaa tai lisäämällä työtunteja. Niitä saadaan aikaiseksi luomalla puitteet aivojen optimaaliselle toiminnalle ja oikeiden asioiden tekemiselle laadukkaasti. Valitettavasti kaikki eivät vain ole vielä tietotyön saralla omaksuneet tätä uudempaa käsitystä siitä, mikä on tehokasta työtä. He pitävät edelleen rystyset valkoisina kiinni teollisen maailman tavoista työskennellä.

Perinteiset työnteon asenteet vaikuttavat edelleen ja lisämausteen tuovat työelämän tuoreet muutokset, kuten työnkuvien sirpaloituminen sekä avokonttoreiden ja älylaitteiden yleistyminen. Näiden ristitulessa tietotyötä tehdään kiireisessä ja kaoottisessa ympäristössä, jossa monet ihmiset toimivat oman jaksamisen ja stressinsietokykynsä rajoilla. Moni kokee hukkuvansa tietotulvan ja tekemisen määrän alle. Jalustalle nostetun itseohjautuvuuden tarjoama vapaus paljastuu monille siunauksen sijaan kiroukseksi, kun omat itsensä johtamisen taidot eivät riitäkään työn järkevään organisointiin. Työelämässä on jatkuva tarve saada aikaiseksi enemmän vähemmillä resursseilla. Loppuunpalamisia tapahtuu runsaissa määrin, eivätkä alle 30-vuotiaiden burnoutit ole enää poikkeuksia. Tietotyön tekijöiden kannalta tilanne on kestämätön.  

”2010-luku oli sähläyksen vuosikymmen.”
- Minna Huotilainen, aivotutkija

Suoraviivainen ratkaisu tähän olisi työn keventäminen, mutta se toimii vain yksilötasolla. Osa yhteiskunnista ja yrityksistä ei kestä taloudellisesti työn määrän vähentämistä nykyisestä, ja nekin jotka kestäisivät, pelkäävät kilpailuedun menettämistä. Niinpä meidän täytyy miettiä ratkaisuja, jotka ovat hyödyksi sekä työntekijöille että organisaatioille. On löydettävä keinoja, jotka mahdollistavat nykyisen tuottavuuden tason, mutta eivät polta ihmisiä loppuun, ja mieluiten kasvattavat työntekijöiden motivaatiota, luovuutta ja kokemusta työn merkityksellisyydestä.

Nykyistä työelämää voisi kuvata siten, että moni ajaa kovaa, mutta liian pienellä vaihteella. Tämä johtaa siihen, että ajatustyön moottorina toimivat aivot käyvät korkeilla kierroksilla. Samalla syntyy paljon turhia päästöjä ylimääräisen stressin muodossa. Yksittäisen kauppareissun voi helposti ajaa pienellä vaihteella, moottoria huudattaen, mutta päivästä toiseen vääränlainenajotapa ei ole kestävää. Työelämässä ei ole koetta, jossa inssiajon tapaan tarkistettaisiin kyky taloudelliseen tekemiseen. Jokainen hyötyisi viisaista työtavoista, mutta kasvatuksessa meille on opetettu vain kovaa työskentely. Siksi meidän onkin itse opeteltava paremmille tavoille.

Viisaamman työnteon jäljillä

Paras ratkaisu nykyisen työelämän haasteisiin, ainakin neurobiologian ja psykologian näkökulmasta, on flow-tila ja sen hyödyntäminen. Flow on tila, jossa saat eniten aikaan, olet luovimmillasi ja nopein oppimaan. Parhaimmillaan flow voi tarjota tuottavuuden ja luovuuden moninkertaistumisen. [1]

McKinsey Global Research Institute tutki kymmenen vuoden aikana viittätuhatta johtajaa ja havaitsi, että flow-tilassa johtajien tuottavuus kasvoi jopa viisinkertaiseksi normaaliin verrattuna. Parhaimmillaan flow'ssa voi siis saada aikaiseksi parissa tunnissa saman verran kuin kokonaisen mutta pirstaleisen työpäivän aikana. [2] Luku kuulostaa yliampuvalta, mutta jos mietit omaa parasta suorituskykyäsi ja vertaat sitä huonoon työpäivään, jolloin saat aikaiseksi vain kaksi päivälle suunnitellusta kymmenestä asiasta, ei luku kuulosta enää niin utopistiselta. Tietotyöläisten arki on hyvin sirpaleista, ja selvitysten mukaan vain kolmasosa työajasta käytetään oikeasti tuottavaan työhön. [3,4] McKinsey arvioi, että jos työntekijöiden flow-tilassa viettämä aika voitaisiin nostaa nykyisestä viidestä prosentista 20 prosenttiin, työn tuottavuus voisi jopa tuplaantua. [2] Kasvattamatta työaikaa, luovuutta parantaen ja vähemmällä stressillä. Vaihtoehtoisesti flow voisi tarjota keinon siirtyä lyhyempiin työpäiviin tai työviikkoihin nykyisen tuottavuuden kärsimättä.

”Kahden flow’ssa vietetyn tunnin aikana voin saada aikaiseksi hämmästyttäviä asioita.”
– Sir Richard Branson, yrittäjä

Flow’ssa on kyse muustakin kuin työnteon tulosten parantumisesta, sillä tutkimusten mukaan flow-tilassa eniten aikaa viettävät ihmiset ovat myös onnellisimpia. [5] Flow’sta työssä hyötyvät siten merkittävästi sekä organisaatiot että työntekijät. Kyseessä on kaikin puolin tehokkain vaihde työskennellä, niin operatiivisesti kuin inhimillisesti. Tämä jos mikä on viisasta työntekoa.

Yrityksille kyky oppia nopeasti on jatkuvasti tärkeämpi, sillä keksinnöt leviävät salamannopeasti tämän päivän digitaalisessa maailmassa. Yksittäinen toimiala voi muuttua parissa vuodessa, kun ennen siihen kului vuosikymmeniä. Yksikään yritys ei siten ole turvassa muutokselta. Flow on keino, jolla yritys voi pysyä mukana maailman ja sen kehityksen kelkassa. Tästä syystä esimerkiksi Toyota ja Patagonia ovat ottaneet flow’n osaksi ydinfilosofiaansa. Ne ovat oivaltaneet, että kyky vaalia työntekijöiden flow-tilaa on jokaisen johtajan ja organisaation Graalin malja. Piilaakso kokonaisuudessaan on yksi iso esimerkki siitä, millaisia tuloksia flow’n avulla voidaan saavuttaa.

Flow käyttöön

Miten tämän Graalin maljan luokse olisi sitten mahdollista päästä? Flow on meihin sisään rakennettu, jokaisen käytössä oleva vaihde, jota suurin osa meistä hyödyntää valitettavasti liian vähän. Kaikilla meistä on synnynnäinen kyky olla flow-tilassa. Lapsena jokainen on ollut kykenevä välittömään flow-tilaan lähes tilanteessa kuin tilanteessa, mutta aikuistuessa yliajattelu tulee helposti flow’n tielle silloinkin, kun sille ei ole tarvetta. Jos taito on päässyt unholaan, flow’hun pääsy täytyy vain opetella uudestaan. Tarkoitus ei ole olla flow-tilassa jatkuvasti, vaan tavoite on kasvattaa flow’n määrää nykyisestä.

Flow on monimutkainen ilmiö, kuten esimerkiksi hyvinvointi tai onnellisuus. Siihen pääsemiseen ei ole yhtä taikatemppua, mutta on kuitenkin olemassa nippu keinoja, joilla voi merkittävästi edistää mahdollisuuksiaan päästä flow-tilaan. Tietämys flow’sta ja työkalut sen toteutukseen käytännössä ovat flow-osaamista, joka on olennainen taito nykyisessä työelämässä. Tietotyössä flow’n saavuttaminen ei hektisen työn keskellä ole aina helppoa, mutta pienilläkin teoilla sen edistämiseksi on pitkässä juoksussa huomattava vaikutus. Jos mietit loistavia työpäiviä, jolloin asiat rullaavat, kykenet olemaan läsnä ja antamaan parhaasi, homma on hallussa ja inspiraatiota riittää vapaa-ajallekin, niin näiden päivien lähtökohdat eivät merkittävästi eroa normaaleista työpäivistä. Monet asiat niissä ovat vain pikkuisen paremmin. Flow on usein se pieni mutta merkittävä tekijä, joka erottaa loistavan työpäivän normaalista. Vaalimalla sitä voit tehdä loistavasta uuden normaalin. Flow’n edistämisessä on kyse pienistä muutoksista ja niiden aikaan saamasta positiivisesta kierteestä, joka pitkällä aikavälillä saa työn ja elämän maistumaan rutkasti paremmalta.

”YK:n ihmisoikeuksissa pitäisi olla kohta, että ihmisen kuuluu kokea töissä virtausta kerran päivässä.”
‒ Kirsti Lonka, kasvatuspsykologian professori

Ottamalla tämän kirjan vinkit käyttöön työssäsi, tehokkuutesi paranee ja stressisi vähenee. Samalla päädyt kuin vaivihkaa flow-tilaan. Tämän kirjan kaksi osaa, teoria ja käytäntö, palvelevat flow-osaamisesi kehittymistä eri tavoin. Ensimmäinen osa avaa sinulle flow’n salat eli kertoo mikä flow on, miltä se tuntuu, mitä ovat erilaiset flow’t, mitkä ovat flow’n hyödyt ja mitä aivoissa tapahtuu flow’n aikana. Toisessa osassa esitellään flow’n portaat ja saat työkalupakillisen konkreettisia keinoja, joilla valjastat flow’n käyttöön omassa työssäsi.

Nyt, ota flow haltuun, jotta voit ajaa mahdollisimman paljon tietotyön viisaimmalla vaihteella.

 

”Olen koko aikuisiän tehnyt runsaasti töitä. Joskus ihan puhtaasti suorittaen, toisinaan sisäisestä motivaatiosta kumpuavasti. Ero noiden kahden tuottamassa fiiliksessä ja sivuvaikutuksissa on kuin yöllä ja päivällä. Olen saanut duunarikasvatuksen, jota arvostan monella tapaa, ja työskennellyt nuoruusvuoteni tehtaissa ja varastoissa. Niiden myötä ammensin teollisen työnteon oppeja myöhemmin sekä opiskeluissa että tietotyössä. Päädyin vuosienajan paahtamaan töitä kiireen, puskemisen, kunnianhimon ja tavoitteiden voimalla. Sain kyllä paljon aikaan, mutta sille kertyi hintansa ihmissuhteiden ja hyvinvoinnin saralla.

Viikkotyötuntien ollessa jatkuvasti sadan tunnin pinnassa rupesin miettimään, että asioiden aikaansaamiseen täytyy olla muitakin keinoja kuin työtuntien jatkuva kasvattaminen. Se johti minut tutkimaan tuottavuutta ja itsensä kehittämistä sekä kokeilemaan erilaisia keinoja tekemisen järkevöittämiseksi. Tutkimusmatka on nyt kestänyt jo kymmenen vuoden ajan ja johtanut minut flow-tilan pariin. Se vei minut mennessään ja on tällä hetkellä isoin teema työssäni ja elämässäni. Missioni on edistää myötävirtaa eli meidän kaikkien elämän kitkattomuutta. Flow on siihen loistava työkalu. Mitä laajemmin flow'ta tutkin, sitä vakaammin uskon sen olevan yksi parhaita keinoja, jolla voimme tehdä työelämästä viisaamman ja merkityksellisemmän.

Flow’n myötä olen siirtynyt kokonaan fossiilittomaan polttoaineeseen, intohimoon. Jos peilaan nykymenoa aiempaan, niin olisin voinut saada aivan samat asiat aikaiseksi, mutta merkittävästi vähemmällä stressillä, muusta elämästä tinkimättä. Omalla kohdallani tekemisen flow ei kuitenkaan ole ollut itsestäänselvyys. Taipumukseni analysoida kaikkea on ollut siunaus ja kirous, sillä se on ollut flow’n jarru, mutta pakottanut flow-osaamisen hiomiseen. Tietysti pyrin flow'hun kaikessa työnteossa, mutta aina siihen ei voi päästä, eikä se ole itseisarvo. Sen edellytysten vaalimisella on kuitenkin paljon merkitystä, koska ne vähentävät työn kitkaa ja kuormitusta, vaikka flow jäisi saavuttamatta. Jos en olisi itse kokenut flow’n hiomisesta rutkasti arvoa, en olisi myöskään kirjoittanut tätä kirjaa.”

‒ kirjan kirjoittaja Jussi Venäläinen

Lähteet

[1] Kotler, Steven 2014. The Rise of Superman: Decoding the Science of Ultimate Human Performance. New Harvest.

[2] Cranston, Susan & Keller, Scott. ”Increasing the ‘meaning quotient’ of work”. McKinsey Quarterly Jan 2013.

[3] Vouchercloud 2017. “How Many Productive Hours in a Work Day? Just 2 Hours, 23 Minutes...” Vouchercloud.com.

[4] MacKay, Jory 2018. “Productivity in 2017: What we learned from analyzing 225 million hours of work time”. Blog.rescuetime.com.

[5] Csikszentmihalyi, Mihaly 2008. Flow: Psychology of Optimal Experience. Harper Perennial.

Kiire on nykymaailman uskonto - Näin eroat siitä

kiire

Uskonto on yliluonnollisen voimaan uskomista ja sen palvomista. - Oxfordin sanakirja

Uskonto tarkoittaa uskoa yleismaailmallisena ilmiönä, joka on usein muodostunut oppijärjestelmäksi ja ilmenee erilaisina yhteisöllisinä tapoina ja palvontamenoina.  - Kielitoimisto

Modernin suorittajan elämässä "kiire" sopii molempiin uskonnon määritelmiin. Se on yliluonnollinen asia, joka vain on ympärillämme, kuin elämäämme vallitseva luonnonvoima. Sanomme "on kiire" samalla tavoin kuin sanomme ”on myrsky”. Sen olemassaoloa ei voida konkreettisesti näyttää, mutta yhteiskunnassamme ja etenkin työelämässä siihen uskotaan kollektiivisesti. Organisaatioissa viljellään kyseistä sanaa huolettomasti ja se tarttuu helposti. Ihmiset ovat nykyään kiireuskovaisia. Kun joku kertoo, että nyt on kiire, tulee niillekin kiire, joilla ei sitä alunperin ollut. Jos kerrot työelämän kontekstissa, että sinulla ei ole kiire, monet suhtautuvat sinuun epäuskoisesti. Jos sinulla ei kiirettä vielä ole, sinulle luvataan, että "Kyllä sinulle vielä kuule kiire tulee."

"Kiire on ajattelun laiskuutta." - Jari Sarasvuo

Kiire on yksi elämämme käytetyimpiä tekosyitä, kaikessa. Se vaan toimii niin hyvin. Sen varjolla voi perustella lähes mitä tahansa ilman, että kukaan kyselee lisää. Olenpa useasti jopa kuullut lauseen: ”Tänään oli niin kiire, etten saanut päivän aikana mitään aikaiseksi.” Kiireellä asioiden perustelu pelastaa siltä, ettei tarvitse myöntää aikatauluttaneensa huonosti, olleensa laiska tai sählänneensä liikaa. Kiire on ajattelun laiskuutta - jossain kohtaa joku on priorisoinut tai suunnitellut asioita heikosti, joka johtaa kiireeseen. Erään kuvauksen mukaan kiire on kuin narsistinen kaveri, jonka kanssa on alussa pirun hauskaa yhdessä, mutta lopulta se imee sinusta kaiken irti. Se on petollista, sillä kiireisenä luot itsellesi illuusion tehokkuudesta ja aikaansaamisesta, mutta todellisuus on päinvastainen. Aikoinaan peltotöissä ja tehtaissa kova touhuaminen tuottikin tulosta, mutta nykyään ajatustyön parissa ei ole tavoitteena maksimoida ajatusten määrää, vaan niiden laatu.

Miten eroat kiireestä?

Paras tapa toimia kiireen suhteen on erota siitä lopettamalla sanan käyttö. Tämä ei ole vitsi, kokemuksesta voin sanoa, että se toimii oikeasti! Helppoa se ei kuitenkaan ole, sillä kiiresaarnaajat käännyttävät sinua jatkuvasti takaisin sanan pariin. K-sanan käyttäminen on oikotie, jonka käyttämistä kannattaa välttää ja olla rehellinen itselleen sen käyttöön johtaneista syistä. Sinulla voi olla paljon tekemistä, mikä tietää paljon töitä, mutta ei K-sanaa. Sinulla voi olla vähän aikaa, mikä tarkoittaa olennaisen valitsemista, mutta ei edelleenkään K-sanaa. Älä ole yksi sen viljelijöistä, sillä se on keskittymisen, laadukkaan työn ja flow-tilan vihollinen.

Veriarvojen testaus Tallinnassa - Mitä, miksi ja miten?

Toiset rahtaavat Suomenlahden yli viinaa humaltuakseen halvemmalla. Minä taas kannan vertani etelään ja saan edullisemmin veriarvoja. Miksi teen niin?

Mitä?

Veriarvojen kautta voi tulkita montaa asiaa omassa terveydentilassa. Julkiset terveyskeskukset eivät luonnollisestikaan tee mittauksia potilaan mielenkiinnon, vaan sairauteen tai vaivaan liittyvän syyn perusteella. Halutessaan laajempia mittauksia pitää siis turvautua yksityiseen puoleen. Testaus on perinteisesti ollut Suomessa kallista, joten monet biohakkerit ja itsensä mittaamisesta kiinnostuneet ovat vuosien ajan käyneet tekemässä mittauksensa Tallinnassa, jossa mittaus maksaa vain murto-osan Suomen laboratorioiden hinnoista. Esimerkiksi D-vitamiinin testaus Suomen Synlabilla maksaa 49,50 euroa ja Tallinnan Synlabilla 9,70 euroa.Yksittäiset testit ovat Suomessa olleet todella korkeahintaisia, mutta viime vuosina oman maamme kamaralle on tullut testejä paketteina tarjoavia palveluita, kuten TerveDx ja Puhti. Ensimmäisen näistä paketit ovat monipuolisempia ja sisältävät valmennuksien tuloksien tulkintaan, mutta ovat selkeästi kalliimpia (495-995 euroa). Puhdin hintataso pakettien puolella on hyvin kohtuullinen verrattuna Suomen aiempaan hintatasoon (Laaja Puhti-terveyspaketti 139 euroa), mutta ei silti päihitä etelänaapurin hintoja. Isona hyötynä Suomen palveluissa on tietysti helppous siinä, että testit voi tehdä kotimaan kamaralla.

Olen itse käynyt mittauttamassa veriarvoja Tallinnassa kolme kertaa ja jokainen kerta on ollut Synlabilla, joka sijaitsee noin kaksi kilometriä ydinkeskustasta. Testauslaboratorioita on varmasti useampia, mutta Synlab on ollut luotettavan oloinen, heiltä löytyy suuri määrä erilaisia testejä ja paikka on vaikuttanut kliiniseltä. Monen asian suhteen minulle ei ole niin justiinsa hoidetaanko asiat aivan tiptop, mutta se on ihan mukava lisä verinäytteiden tapauksessa. Mainittakoon vielä, että minulla ei ole mitään yhteistyötä yhdenkään edellä mainitun toimijan kanssa, enkä hyödy tästä kirjoituksesta kaupallisesti.

Miksi?

Eräs tuttu kysyi minulta joskus, että eikö tällainen veriarvojen itse toteutettu ja maksettu mittaaminen ole vähän hifistelyä? Onhan se. Itseäni vaan kiinnostaa kehittää omaa terveyttä ja hyvinvointia, joten jos voin saada terveydestä kovaa dataa ja siten tietää mitä omassa toiminnassa parantaa, niin olen valmis näkemään vähän vaivaa ja maksamaan siitä. Intuitio ja oman kehon kuuntelu eivät pysty kertomaan kaikkea, mututuntuma ei riitä kertomaan esimerkiksi omista sinkkitasoista. Veriarvot kertovat, mitä asioita lisätä omaan ruokavalioon tai ottaa lisäravinteena, tai päinvastoin, mitä jättää pois. Niistä voi myös saada selityksiä erilaisille vaivoille, aivosumulle, väsymykselle ja muille vastaaville. Tyhjentäviä vastauksia veriarvot eivät tarjoa, koska ne eivät mittaa aivan koko kehon toimintaa ja toisaalta, ne kertovat vain mittaushetkestä. Osa arvoista voi ailahdella herkästi esimerkiksi flunssan myötä. Veriarvoista saa kuitenkin suuntaa sille, pitäisikö johonkin asiaan kiinnittää huomiota.

Miten?

Veriarvojen testaus on tehty todella helpoksi. Siihen ei tarvitse tehdä ajanvarausta, vaan riittää kunhan kävelet laboratorion aukioloaikaan sisään. Tiskillä kerrot, että haluat teettää veritestejä, ruksailet papereista haluamasi ja maksat testit. Sitten jonotat vuoroasi verinäytteen ottoon, jonka jälkeen hoitaja ottaa sinut sisään, tekee yhden piston ja ottaa parin putkilon verran verta testejä varten. Jonotusaika on itselläni vaihdellut viidestä minuutista puoleen tuntiin. Luovutettuasi verta voit lähteä ja saat testitulokset sähköpostiin parin arkipäivän sisällä. Jotkut mittaukset, kuten omegat ja vitamiinit, lähtevät Saksaan asti, joten niiden tuloksia joutuu odottamaan pari viikkoa. Suunnittele testit etukäteen ennen kuin menet paikalle ja huomioi, että testipaperit ovat vain viroksi. Se ei onneksi ole suuri ongelma, koska papereissa käytetään pääosin yleistermejä, kuten HDL, mutta muutama arvo on nimetty jännästi: Alempana tulevassa paketissa esitellyistä estradioli on östradiool ja laaja verenkuva on hemogramm 5-osalise leukogrammiga. Jälkikäteisedit: Synlabilta löytyy englanniksi sivuiltaan tietoa paketeista ja yksittäistesteistä listana.

Jotta veriarvot ovat mahdollisimman vertailukelpoisia, ne kannattaa mitata aamulla paastomittauksena 10h syömättömyyden jälkeen ja alle vesilasin juoneena. Pari kertaa olen ollut Tallinnassa yötä lomareissun merkeissä ja käynyt testeissä ennen hotellin aamupalaa. Kerran olen tehnyt niin, että menin Tallinnaan aamulautalla ja suuntasin suoraan lautalta veritesteihin. Toimintatapaan vaikuttaa se, että kannattaako jokin veriarvoista ottaa mahdollisimman pian heräämisen jälkeen, kuten kortisoli.

Mitä mitata?

Mittaukset kannattaa valita oman budjetin ja tarpeen mukaan. Tein itse niin, että ensimmäisellä reissulla otin kattavammin veriarvoja lähes kaikesta. Seuraavilla kerroilla olen mittauttanut lähinnä niitä arvoja, jotka olivat ensimmäisellä kerralla pielessä tai joita haluan seurata. Ensimmäinen reissu maksoi useampia satasia, etenkin vitamiinit olivat kalliita, noin 30 euroa kappale, kuten myös omegat, joiden testaus maksoi noin 100 euroa. Jälkimmäiset reissut ovat olleet 50-80 euron välillä.Laadin tähän aika yleispätevän ja suhteellisen edullisen, perusterveelle aikuiselle suunnatun testipaketin, jossa on mukana isoimpia hyvinvointiin vaikuttavia veriarvoja. Hintaa tällä paketilla on 111 euroa ja vastaavan hinta Suomessa on vähintään 300 euroa. Jokainen arvo listassa ei toki ole niin olennainen, kuten magnesium, sinkki, ASAT, GGT, mutta ne kuitenkin tarjoavat lisätietoa ja niiden hinta on vain kaksi euroa kipale.Hormonit maksavat eniten, 7-10 euroa per mittaus, joten niistä tinkimällä hinta tippuu helpoiten, esimerkiksi insuliinin ja kortisolin voi halutessaan tiputtaa. Suosittelen hormoneista kuitenkin naisia testaamaan ainakin kilpirauhasarvo TSH:n ja miehiä testaamaan sukupuolihormonit. Mikäli sinulla on jotain erityisiä tai epäiltyjä terveysongelmia, niin kannattaa tietysti lisätä niihin liittyviä arvoja mukaan. Mainitaan vielä, että olen opiskellut vain liikuntabiologiaa, eli nämä eivät ole virallisia, terveydenhuollon ammattilaisen suosituksia. Otan kyllä mieluusti vastaan kritiikkiä testipaketista, jos jonkin arvon mukana oleminen ei ole järkevää tai jos jotain olennaista puuttuu.

Yleisarvot (30 euroa)

  • Laaja verenkuva (sisältää hemoglobiinin, punasolut, valkosolut yms.)
  • Verensokeri ja pitkäaikaissokeri HbA1c
  • Kokonaiskolesteroli, HDL, LDL ja triglyseridit
  • CRP eli tulehdusarvo
  • ALAT, ASAT, GGT

Vitamiinit ja mineraalit (36 euroa)

  • D-vitamiini
  • Magnesium, sinkki, natrium ja kalium
  • Rauta, ferritiini ja transferriini
  • Kreatiniini (sisältää eGFR:n)

Hormonit (45 euroa)

  • Kilpirauhashormoni TSH
  • Insuliini ja kortisoli
  • Testosteroni, estradioli ja SHBG

Halutessaan kattavampia tuloksia, voi mukaan miettiä:

  • Kilpirauhaspuolella FT3 ja FT4 (14 euroa)
  • Sukupuolihormonien puolella FSH, LH, progesteroni ja DHEA (+28 euroa)
  • B12-vitamiini (+33 euroa)

Miten tulkita veriarvot?

Tämä onkin sitten vähän haastavampi osa ja vaatii asiaan perehtymistä. Ensin tulokset joutuu kääntämään suomeksi, joka sujuu helposti Googlen kääntäjällä. Tyhjästä arvioita ei onneksi joudu keksimään, koska viitearvot antavat hyvän osviitan, missä arvon tulisi olla. Karkeasti voisi yleistää, että jos arvo osuu lähelle viitearvon minimin ja maksimin keskikohtaa, ollaan hyvillä vesillä.  Pelkkä viitearvojen sisällä oleminen ei kuitenkaan vielä kerro sitä, onko arvo optimaalinen, koska viitearvon vaihteluväli voi olla suuri. Esimerkiksi testosteronin (S-Testo) viitearvo on miehillä 8-29, mutta nuorelle miehelle sen on optimaalista olla yli 15, mieluusti yli 20. Tällaisia tietoja joutuu etsimään erikseen netin tietopankeista tai esimerkiksi aiemmin mainittujen mittauspalveluiden netistä löytyvistä raporttikuvista. Eli on syytä varautua perehtymiseen, jos haluaa tarkistaa muutakin kuin viitearvoihin osumisen, mutta samalla oppii kyllä monta asiaa hyvinvoinnista. Itselleni analysointi ja tiedon kaivaminen on osa hupia, mutta ei varmasti kaikille. Jos tulkinta kuulostaa vaivalloiselta, eikä kustannuspuoli ole niin justiinsa, kannattaa kääntyä suorilta suomalaisten palveluntarjoajien puoleen. Mikäli kiinnostaa saada selvitettyä perusveriarvoja suhteellisen edullisesti, on Laaja Puhti-terveystarkastus (139 euroa) hyvä vaihtoehto, koska vastaavan hinta Tallinnassa on 86 euroa. Puhdin hinnat ovat kuitenkin yksittäistestien puolella ovat korkeat, eli jos haluaa testata jotain valmiiseen pakettiin kuulumatonta, hinta pomppaa herkästi.

Yhteenveto

Omatoiminen testailu ja arviointi ei ole kaikkien hommaa, mutta mikäli olet kiinnostunut omasta terveydestä ja itsesi mittaamisesta, ne voivat olla hyvä lisä hyvinvoinnin kehittämisen työkalupakkiin. Intuitio ja oman kehon kuuntelu vievät tiettyyn pisteeseen asti, veriarvot auttavat pääsemään askeleen pidemmälle.Jäikö jokin askarruttamaan? Kysy pois alta löytyvän viestikentän avulla.

Miltä tuntui kirjoittaa oma elämäkerta viikossa?

 

Elokuu 2017. Kirjoituskone, tonkka viiniä ja viikko mökillä. Tavoitteena kirjoittaa koko elämä auki. Tiesin, että kyseessä on vähintäänkin matka itseen, mutta en muutoin ollut ihan varma, mitä odottaa. En ollut koskaan kirjoittanut muutamaa sivua pidempää tarinaa.

Miksi lähdin kirjoittamaan elämäkertaa?

Kaikki lähti siitä, kun eräänä huhtikuisena iltana vuonna 2017 mietiskelin itsensä kehittämiseni viemistä askeleen pidemmälle. Lähestyin asiaa kysymyksellä, että mikä olisi ultimaattisin itsensä kehittämisen väline? Pohdin, miten päästä käsiksi omaan persoonaansa ja reflektoida omaa toimintaansa isona kokonaisuutena, ei vain esimerkiksi päiväkirjan muodossa. Sitten se välähti mieleeni: Elämäkerta! Mitä maksaisinkaan siitä, että voisin palata tuohon oivalluksen hetkeen ja nähdä ilmeeni.

Jotta tietää, kuka on se "itse", jota kehitetään, täytyy ensin tuntea itsensä.

Kirjoitamme joka päivä elämämme kirjaa, mutta emme koskaan lue sitä. Käymällä läpi oman historiansa ymmärtää, mistä on tullut ja miksi on kehittynyt siksi persoonaksi, joka on tällä hetkellä. Identiteetti on loppupeleissä kuitenkin kasa kerrostumia, jotka ovat rakentuneet mieleen vuosien varrella. Jotta tietää, kuka on se "itse", jota kehitetään, täytyy ensin tuntea itsensä. Tästä lähti ajatus kirjoittaa elämäkerta vain itseä varten, raadollisena ja rehellisenä. Jotta voi kasvaa, täytyy kokea kipua, ja se kipu on itsensä kohtaaminen.

Kirjoittamisen prosessi

Palataanpa mökille. Retriittiäni varten hankkimani kirjoituskone oli aikamoinen floppi. Totesin tunnin jälkeen, että sormeni ja ranteeni tulevat kärsimään pahasti, jos kirjoitan koneella pidempään. Näppäimet olivat niin jäykät ja korkealla pöydän pinnasta, että ilman totuttelua kirjoituskoneella kirjoittamiseen ei kannata pitkää tekstiä edes yrittää. Elämäkerran teeman mukaisesti valittu kissateemainen 9 Lives -viini ei ollut priimaa, mutta kyllä sitä ihan mukiinmenevästi kirjoittaessa lipitteli. Rauhallinen viikko mökillä ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan, kun alkupäiville tuli yllättäen aika monta tulipaloa, joita jouduin työn saralla sammuttelemaan. Niinpä kirjoittaminen jäi ensimmäisinä päivinä lopulta iltahommiksi eikä tekstiä syntynyt kovinkaan paljoa.

Alkukankeuksien jälkeen homma lähti kuitenkin rullaamaan. Aloin saada paremmin kiinni kirjoittamisesta ja muistelusta. Yksi edistävä tekijä oli musiikki, jonka valitsin kulloisenkin ajanjakson musiikkimakuni mukaan. Toinen hyvä apuväline olivat valokuvat eri aikakausilta, jotka auttoivat palauttamaan muistoja. Tärkeimpänä kirjoittamista edistävänä tekijänä muutin kirjoitustyyliäni siten, etten keskittynyt kielioppiin tai korjannut lainkaan virheitä, koska ajatteluprosessi oli itselle kirjoittaessa tärkeämpää kuin lopputuotos. Kirjoittaminen alkoi rullata aivan eri tahtiin. Kirjoitin kahtena viimeisenä päivänä yhtä paljon kuin aiemmalla viikolla yhteensä. Lapsuudesta ja nuoruudesta kirjoitin auki lähes kaiken mieleen tulevan, mutta mitä lähemmäs nykyhetkeä tulin, sitä tärkeämpiin tapahtumiin keskityin. Loppujen lopuksi elämäkerralle tuli A5-pokkarikoossa mittaa 400 sivua, johon olin todella tyytyväinen.

Mitä elämäkerran kirjoittaminen opetti?

Tärkein oppi itselle kirjoitusurakasta oli eri elämänvaiheiden ja oman persoonan kehittymisen tunnistaminen. Kokonaisuuden voi ymmärtää vasta sitten, kun voi nähdä kaikki syy- ja seuraussuhteet. Yksittäisiä elämäntapahtumia on helppo muistella, mutta vaikeampaa on hahmottaa, millainen persoona oli tapahtumahetkellä - siihen pystyy vain, kun on kirjoittanut oman historiansa siihen hetkeen asti. Usein tulee sätittyä ja moitittua itseään jostain historian teosta tai valinnasta, mutta kun hahmottaa, millainen oman itsensä betaversio asioita oli tekemässä, on paljon helpompi olla myötätuntoinen itseä kohtaan. Samalla tulee hyväksyttyä oma menneisyytensä. Tekoja ei sinänsä välttämättä tarvitse hyväksyä, mutta jo se on paljon, että ymmärtää niitä. Menneisyyden painolastista ja häpeästä luopuminen taas ovat avaimet siihen, että voi elää vapaammin nykyhetkessä ja tulevaisuudessa.

Huolimatta siitä mitä on tapahtunut, voi oma menneisyys olla riippakivi tai voimavara - riippuen siitä miten hyvin sen kanssa on sinut.

Oli yllättävän vaikeaa kirjoittaa niin, ettei kirjoittaisi tekstiä lainkaan muille. Yritin tietoisesti pitää loitolla ajatuksen, että joku muu lukisi tekstiä, koska se sotkee itsereflektiota. Olin kyllä kirjoittanut jo vuosia päiväkirjaa, mutta silti kirjoittaminen vain itselle tuntui oudolta. Peilaus sen välillä, että kirjoittaako itselle vai muille, oli sikäli opettavaista. Havaitsin kohtia, joita halusi sievistellä tai pyöristellä johonkin suuntaan muita varten. Oli harvinaisen tyydyttävää ”saada itsensä kiinni” tällaisesta ja tunnistaa oman egon rakennelmia, mahdollisesti valheellisia sellaisia. Samalla tuli mietittyä, että menivätkö tapahtumat oikeasti niin kuin niitä tuppaa muistelemaan. Ihmismieli kun kirjoittaa muistoja joka kerta uudestaan samalla, kun niitä muistelee, jolloin muistot voivat ajan saatossa alkaa vinoutumaan. Kirjoittaminen myös pakottaa epäselvät ajatukset jäsentymään ja kirkastumaan. Omassa päässä ajatukset voivat tuntua hyvinkin selviltä, mutta jo pelkästään niiden puhuminen auki muille ymmärrettävästi voi olla haastavaa - saati sitten kirjoittaminen.

Viikko yksinoloa on jo itsessään harvinainen ja syvä kokemus, jota ei normaalissa elämässä luonnostaan tapahdu. Vielä kun sen viettää niin, että kirjoittaa omasta itsestä ja saa oivalluksia oman persoonan kehittymisestä. Siinä ei paljon päihteitä tarvitse, jotta pää olisi sekaisin, kun olet ollut yksin ja kirjoittanut kymmenen tuntia putkeen omasta persoonastasi. Laittaessani koneen kiinni viimeisenä kirjoitusiltana kolmen aikaan yöllä oli takki aika tyhjä. Tulevina päivinä olo oli kuitenkin hyvin vapautunut, olo tuntui kokonaisemmalta ja harmonisemmalta. Prosessin aikana tuli päästettyä irti aika monesta turhasta uskomuksesta ja ajatusrakennelmasta. Viimeisen puolentoista vuoden ajan olen ollut kykenevämpi havaitsemaan kapeakatseisia, egoistisia, negatiivisia tai muutoin vinoutuneita kulkuja omassa ajattelussa. Kirjoittaminen auttoi myös ottamaan etäisyyttä itsestä siinä mielessä, että ei ole enää niin tunteiden vietävissä, vaan on helpompi reflektoida ja kyseenalaistaa omaa toimintaa objektiivisemmin.

Miten toteuttaa itse?

Elämäkerran kirjoitus on iso ja työläs, jopa pelottava projekti. Siihen käytetty aika maksaa kuitenkin itsensä moninkertaisesti takaisin. Vähintäänkin kannattaa reflektoida läpi omat isommat elämäntapahtumansa ja niiden vaikutus omaan kehitykseen. Ainut mitä tarvitset, on aikaa ja kiinnostusta tutustua itseesi.

Jos projektin läpivienti omatoimisesti tuntuu kaukaiselta, toteutamme Korholan kartanolla ensi kesänä 2.-9.6.2019 Elämäkertani-valmennuksen, jossa toteutetaan juurikin edellä kuvattu elämäkerran kirjoitus. Retriitillä pääsee reflektoimaan elämäntapahtumia haluamassaan laajuudessa valmentajien ja muiden osallistujien kanssa, joka edistää omaa tekemistä, eikä tunnu niin yksinäiseltä. Samoin siellä saa tukea itse kirjoittamiseen ja tekstin tuottamiseen, jos valkoinen paperi alkaa kummittelemaan. Lisäinfoa valmennuksesta löytyy täältä.