Bio

Synnyin Heinävedelle savolaiseen lintukotoon. Arvomaailma oli hyvin itäsuomalaisen perinteinen, niin perheessä kuin ympäristössä. Kohtuullisuus ja normaalius olivat korkeita standardeja, ja koin ne vieraiksi. Olen aina tehnyt asioita omalla tavallani. Jo päiväkodissa näin ja tulkitsin “Jatka piirrosta” -tehtävät kuulemma aivan eri tavalla kuin muut. Osaltaan olen halunnut tehdä asioita omalla, joskus absurdilla, tavallani. En välttämättä muita paremmin, vaan vain eri tavalla. Idolisoin lapsena tutkimusmatkailijoita, kuten Willias Foggia ja Marco Poloa, sekä trickster-henkisiä show-hahmoja, kuten Jim Carreyta.

Kasvuympäristössäni voima, miehisyys ja atleettisuus olivat kovassa arvossa, Heinäveden päälajit olivat koripallo ja judo. Minä olin fyysisen ikäluokkani pienimpiä ja heiveröisimpiä. Tämä sai minut pelokkaaksi ja vetäytymään introvertimpien harrastusten, kuten tietokonepelien, sarjakuvien ja haamutappeluteatterin maailmoihin. Vietinkin esimerkiksi Counter-Striken parissa yli 10 000 tuntia.

Yläasteen lopulla halusin aikaansaada käänteen, ja aloin käymään puntilla aktiivisesti. Huomasin, että vaikka minulle ei tartu lihasta juuri millään, hermostoni sietää kovaa intensiteettiä ja pystyin kartuttamaan voimaa. Aloin kilpailla SM-tasolla muun muassa voimanostossa, kädenväännössä, sotilaspenkkipunnerruksessa ja sisäsoudussa. Voimasta tuli identiteettini.

Ammatinvalintana perinteiset linjat tuntuivat vierailta, joten päätin lukion lopulla alkaa tekemään elannokseni urheiluvedonlyöntiä. Sen päädyttyä yksinäiseksi tilastojen grindamiseksi, palasin normaalimmalle polulle ja hain opiskelemaan kauppatieteitä Joensuuhun. Tajusin heti yliopiston alussa, että luennolla istuminen ei tuntunut omalta ja että opiskelutahti on aika lepsu, joten aloin suorittamaan opintoja 120-140op vuositahdilla.

Voimiensa tunnossa olevana, ääripäisyyteen taipuvaisena ja absurdiudesta pitävänä nuorena miehenä päädyin monenlaisiin pojat on poikia -seikkailuihin. Tein kaikkea täysillä ilman huolta huomisesta, ja asiat menivät yli – usein. Ahmin nousukiidossa töitä, oppia ja seikkailuja. Alkoholia saattoi mennä yli 40 annosta vuorokaudessa. Paahdoin opiskeluja ja töitä pari vuotta yli 100 tuntia viikossa. Saatoin jopa jättää viikossa 2 yötä “välistä”, jotta voin tehdä 130 tuntia hommia. Moni kysyy, että koinko uupumista tai loppuunpalamista? En uskonut sellaisiin.

Päädyin suositusten kautta 22-vuotiaana täyspäiväiseksi opettajaksi ammattiopistolle ja ammattikorkeaan, ja opiskelin samalla aikuisopettajan pedagogiset. Kun olin 2012 aloittamassa korporaatiourani, sovittu työpaikka peruuntui ja jäin kesää vasten tyhjän päälle. Olin pyörinyt yrittäjyys- ja startup-yhteisöissä pitkään, ja odotellut sopivan yritysidean kypsymistä. Tuona kesänä palasin aktiivisesti vuosia tauolla olleiden vanhojen treenien pariin ja otin syvempää sukellusta hyvinvointitietämykseen. Päätin perustaa ensimmäisen varsinaisen firmani, Sisusavotan, jolla aloin tekemään PT-valmennuksia, hyvinvointiluentoja firmoille ja luonnollisen liikkumisen leirejä.

Päädyin liikuntajuttujen perässä Jyväskylään opiskelemaan liikuntabiologiaa ja samalla aktiivisesti yrittäjyysyhteisöjen pariin, joissa minulle syttyi vahva kipinä perustaa omaa puuhastelua suurempi firmakuvio. Tuo aika oli samalla perinteisen self-helpin ja itsensä kehittämisen kulta-aikaa, perustin Jyväskylä Speakers -puhujakerhon ja Itsensä kehittämisen kerhon.

Odottamani idea tuli vastaan, kun ystäväni esitteli ajatuksia ruoan verkkokaupan perustamisesta ja ruokakauppabisneksen mullistamisesta. Luonnollisesti hyppäsin ideaan täysillä mukaan. Saimme rahoituksen samalla viikolla ja keskeytin opiskelut. Seuraavana vuonna, 2015, meillä oli vähän eri kokoonpanolla perustettuna tyhjästä rakennettu uusi ruokakauppabrändi, Mukava Ruoka, omine toimitusketjuineen. Homma ei kuitenkaan lähtenyt lentoon, ja teimme konkurssin.

Samaan aikaan Mukavan kanssa olimme rakkaan puolisoni Emmin kanssa aloittaneet pyörittämään sivutoimista pakohuonepelifirmaa, Mysteeriä. Tuo harrastustoiminta otti tuulta siipiensä alle ja siitä tuli haaveilemani isompi kasvubisnes. Suunnittelimme ja rakensimme kaikki pelit itse, joka oli jännittävä, jatkuvaa kokeilua oleva seikkailu, jota elimme ja hengitimme. Teimme kymmeniä pakohuonepelejä ympäri Suomen, meillä oli parhaimmillaan 50 työntekijää, ja olimme Suomen suurin pakopeliketju. Haasteena oli, että halusimme alun perin tehdä monipuolisesti erilaisia tosielämän pelejä, mutta päädyimme “jumiin” pakohuoneisiin. Teimme pakopeleistä exitin myyden kaikki pelimme eteenpäin, ja olemme sen jälkeen tehneet vain tilaustoimeksiantoja, kuten turvallisuuskoulutuspelin Olkiluodon ydinvoimalaan, tyhy-pelin Linnanmäelle, vakoojaseikkailuja, mysteeri-illallisia ja kaupunginmuseoiden pelillistämisiä.

Jo ennen Mysteeristä irtoamista olin syvästi syttynyt tutkimaan flow-tilaa ja ammentanut siihen liittyvää tietoa. Kirjoitin 2019 kirjan Flow-tila -Tietotyön viisain vaihde -kirjan ja muutin aiemman satunnaisen puhujuuden päätoimiseksi koulutusten ja valmennusten tekemiseksi. Perustin 1.1.2020 Flow Akatemian, jolla rupesimme tekemään podcastia, sisältöjä, Flow elämässä -retriittejä sekä flow-tilaan, viisaaseen työhön ja hyvinvointiin liittyviä koulutuksia firmoille.

Näin 2021 keväällä unen, jossa toimin anti-flown asiantuntijana. Heräsin yöllä, totesin että idea on itse asiassa todella hyvä ja nousin ylös koneelle kirjoittamaan stand up -keikan. Idea jäi hautumaan kaiken muun koulutus- ja retriittiprojektien varjoon. Kunnes 2023 teknobussissa tanssiessani tajusin, että haluan lapsena ja nuorena vahvasti läsnäollutta kujeiljuutta lisää elämääni. Päätin tehdä kujeilijuudesta ammatin, perustaa Typeryyden Akatemian ja transformoiduin viisaan työn asiantuntija Jussi Venäläisestä typerän työn asiantuntija Vessi Junalaiseksi, joka kouluttaa kuinka tehdä töitä typerästi. Typeryydelle oli tilausta, ja loin kokonaan oman kategoriani, sillä minusta tuli ilmeisesti maailman ensimmäinen täysin käänteispsykologinen kouluttaja.

Typerä työ muutti elämääni merkittävästi, sillä se oli ensimmäinen syvemmän päädyn artistisen yrittäjyyden taideteokseni. Se antoi rohkeutta ja kannustusta elää entistä enemmän haluamallaan, omanlaisella tyylillä. Nyt tuntuu, että elän jatkuvasti enemmän omaa renessanssiani. Samalla puristaminen on alkanut jäädä taakse, ei tarvitse suorittaa eikä esittää, vaan minua palkitaan vahvasti siitä, että olen oma itseni. Olen löytänyt palvelustehtäväni eri tavalla ajattelusta ja uusien näkökulmien tuomisesta. Olen löytänyt myös burnit ja cocreation-kulttuurin, jotka tuntuvat kodilta. Korkean toimintakyvyn hippeily kiinnostaa.

Lapsena ihailin tutkimusmatkailijoita. Päädyin lopulta itse sellaiseksi. En tutkimaan maita ja mantereita, vaan kehoa, mieltä, työtä, ihmisyyttä ja elämää. Päädyin myös lavoille show-henkiseksi trickster-hahmoksi.

Elämäni on ollut ihmeellinen, eklektinen tutkimusmatka siihen, miten itseään voi toteuttaa. Olen tavannut matkan varrella tuhansia rakkaudellisia, sytyttäviä ja inspiroivia hahmoja, ja tämä ihmisrikkaus on ollut elämäni suola. Olen saanut elää turvallisen, vapaan, terveen ja etuoikeutetun elämän. Olen tästä kaikesta erittäin kiitollinen.

Erilaiset polut ovat erilaisille ihmisille.