Toteutan arkeni ruokarytminä normaalisti 16 tunnin pätkäpaastoa, jossa jätän aamupalan syömättä ja syön muuten normaalisti lounaasta alkaen. Nyt päätin kuitenkin pitkästä aikaa tehdä kolmen päivän eli 72 tunnin paaston, joita olen tehnyt muutaman kerran aiemmin. Pitkä paasto kuulostaa äkkiseltään hurjalta, mutta on oikein toteutettuna helpompi suoritus kuin uskoisi.
Pitkällä paastolla on minulle kaksi funktiota: pitkän paaston terveyshyödyt ja nopea ketoosiin pääsy. Paasto edistää muun muassa pitkäikäisyyttä ja autofagiaa, joka on eräänlainen solujen puhdistautumismekanismi - solujen oma jätehuolto. En lähde tässä avaamaan paaston terveysvaikutuksia laajemmin, mutta niistä voi lukea lähdeviitteineen vaikkapa täältä. Ketoosi taas on aineenvaihdunnan tila, jossa keho käyttää polttoaineenaan rasvaa ja siitä muodostettuja ketoaineita, kun hiilihydraatteja ja glukoosia ei ole tarpeeksi saatavilla. Normaalisti kehon siirtyminen ketoosiin vaatii pidemmän aikaa vähähiilihydraattista ruokavaliota, mutta tällaisella paastolla aloittamalla ketoosiin on merkittävästi helpompi päästä.
Viimeinen ateria noin klo 20 aikoihin.
Vireystila pysyi iltaan asti todella hyvänä, normaalia skarpimpana. Syömättömyys toki tekee vähän onton ja utuisen olon, mutta keskittyminen on parempaa kuin normaaleina päivinä. Kävelylenkin tarkoitus aamupäivästä on polttaa kropasta glykogeenivarastot pois, jotta ketoosiin pääsy nopeutuisi ja kroppa alkaisi käyttää polttoaineenaan rasvaa. Osasin odottaa, että pitkään paastoiluun tottumaton kroppa antaa jossain kohtaa pienen kickbackin. Väsähdys iski noin seitsemän aikoihin illasta ja aivot alkoivat olla aika sumussa töiden jäljiltä. Lähdin kasilta saunomaan illanistujaisiin, joka oli hiukan masokistista, kun paikan päällä oli tarjoiluina wingsejä, erikoisoluita ja vihanneksia dippien kera. Ajatus oli tulla illanistujaisista ajoissa kotiin, jotta saan pitkät unet, mutta päätimme kaverin kanssa käydä kotimatkalla yökerhossa tanssimassa. Usein tanssimaan lähtöön muodostuu iso kynnys, kun sinne ei jaksa myöhällä lähteä. Nyt ratkaisu oli kuitenkin helppo, kun paikalla oli DJ:nä Milla Lehto. Tällainen musiikki ei ole Jyväskylässä jokapäiväistä herkkua, joten kävin tamppaamassa pari tuntia unien kustannuksella. Olo oli syömättömänä ja pitkän valveillaolon jälkeen tanssiessa varsin surrealistinen, mutta kunnon tamppaus maistuu aina.
Lauantai olikin sitten jo koomaisempi. On jännää, kuinka olo voi olla yhtä aikaa ”sähköinen” ja skarppi, mutta toisaalta utuinen ja seesteinen. Yksi syy sähköisyyteen on kylmän tunne, joka johtuu syömättömyydestä, mutta sitä voi estää juomalla kuumaa nestettä. Mieliala oli positiivinen, mutta aamulla pinna oli selkeästi normaalia kireämmällä, kun tuli ärsyynnyttyä pienistä asioista, joille normaalisti kohauttaa olkiaan. Kävelylenkillä ei ollut tässä päivässä erityistä tarkoitusta, päätimme vain puolison kanssa lähteä kävelemään kauniina päivänä. Lenkin jälkeen 6,5 tunnin unet alkoivat ottaa veronsa, joten himmailin tovin sarjakuvien parissa. Olisin nukkunut päiväunet, mutta alakerran remontti ei moista sallinut. Iltapäivä ja ilta rullasi töiden ja kirjoittamisen parissa jokseenkin hyvin, vaikka olo ei ollut vahvin. Kasin aikaan päätin lopettaa ruudun ääressä ja auttaa puolisoa meidän romukaapin siivoamisessa. Tavaroita järjestellessä iski todella kova väsy, jolloin päätin siirtyä lukemisen ja pedin ääreen. Minua vähän kutkutti, että miten toinen yö tulee menemään, koska paasto saattaa häiritä unia, mutta onnekseni kova väsy auttoi nukahtamaan helposti. Heräsin yöllä puoleksi tunniksi, mutta sain taas unen päästä kiinni.
Sunnuntaiaamu oli vaikea. Vatsassa oli aamuisen puolen litran vesituopin jälkeen pahoinvoinnin tuntua, mutta minua ei kuitenkaan oksettanut. Makasin sohvalla katsellen Narcosia ja olo meni ohi tunnissa. Sunnuntai jatkui tämän jälkeen aika samoissa merkeissä kuin lauantaikin - hiukan utuisena, mutta silti skarppina. Illalla kävimme puolison kanssa ”treffeillä”, joiden tarkoituksena on järjestää vuorokerroin yllättävää tekemistä yhdessä. Paaston katkaisin loppuillasta intialaisessa, lampaan ja tandoorikanan parissa. Maistui kyllä harvinaisen hyvältä.
Maanantai olikin sitten jo tavallinen päivä, vähän normaalia energisemmällä mielialalla ja fiiliksellä.
Huom! Pitkä paastoilu ei välttämättä sovi kaikille, lähtisin ensin kevyemmistä versioista. En myöskään toteuttaisi moista kovin stressaantuneena, raskaana tai sairaana. Ja vaikka paastolla toki vähän laihtuu rajun kalorivajeen kautta, niin laihdutustähtäimen kanssa lähtisin liikkeelle perinteisen tylsästi pidemmän ajan maltillisesta kalorivajeesta (-500kcal/vrk).
