Mitä on artistinen yrittäjyys?
Olen viime vuosina alkanut nähdä yrittäjyydessä ilmiön, jolle ei tunnu olevan vielä nimeä. Jokaisen yrittäjän kohdalla se näyttää erilaiselta ja omaleimaiselta, mutta hengeltään siinä on jotain samaa: yrittäjyys itsessään muuttuu itseilmaisun välineeksi.
Kutsun sitä artistiseksi yrittäjyydeksi.
Artistinen yrittäjyys tarkoittaa oman luonnon ilmentämistä yrittäjyytenä.
Tiivistetysti: artistinen yrittäjyys ei tarkoita taiteen tekemistä yrittäjänä, vaan yrittäjyyden tekemistä tekijänsä näköisesti.
Se voi näkyä siinä, miten koodari rakentaa käyttöliittymän pieteetillä, ravintoloitsija loihtii illalliskokemuksen tai hammaslääkäri kohtaa asiakkaansa omalla, ihmisläheisellä tavallaan.
Käytän sanaa artistinen, koska siinä yrittäjyys toimii tekijänsä itseilmaisun välineenä samalla tavalla kuin taide taiteilijalle. Alkuun käytin työnimenä taiteellista yrittäjyyttä, ja minulle ehdotettiin myös itseilmaisevaa ja boheemia yrittäjyyttä. Artistinen yrittäjyys tuntui lopulta osuvimmalta sanoitukselta.
Omalla luonnolla tarkoitan kunkin ihmisen luontaista tapaa nähdä, tuntea, kiinnostua, luoda ja toimia. Siihen vaikuttavat esimerkiksi persoonallisuus, temperamentti, neurotyyppi ja elämänkokemus. Yrittäjyys taas on yksi kanava, jonka kautta oma luonto voi ilmentyä maailmassa.
Olen tunnistanut artistisessa yrittäjyydessä toistuvia piirteitä: itseilmaisu, omaleimaisuus, intohimo, leikillisyys, käsityöläismäinen suhtautuminen ja oman yrittäjyysfilosofian kehkeytyminen. Monet artistiset yrittäjät hiovat tuotteensa kuin käsityöläinen ja rakentavat liiketoimintansa kuin taideteoksen.
Näen artistisen yrittäjyyden enemmän spektrinä kuin kategoriana. Spektrin yhdessä päässä tekemistä ohjaa ensisijaisesti kaupallinen, tulosvetoinen logiikka: raha, ansainta, tehokkuus ja kasvu. Toisessa päässä tekemistä ohjaavat esteettiset, artistiset ajurit: laatu, tyyli, kokemus ja tekijän oma tuntuma siitä, mikä on priimaa. Yksi tapa tarkastella artistisuutta on miettiä, mihin kohtaan spektriä tekeminen sijoittuu. On hyvä huomata, että artistisuus ei ole pysyvä tila, vaan se vaihtelee eri palveluissa, projekteissa ja elämäntilanteissa.
Ei mitä, vaan miten
Tekijän suhde tekemiseen ratkaisee, ei toimiala.
Myös putkiliikettä voi johtaa artistisesti. Se voi näkyä tavassa kohdata asiakas, suunnitella työn kulku, viimeistellä jälki, nimetä palvelut tai suhtautua ammattiylpeyteen.
Konkreettisemmin tämän voi nähdä yrittäjissä, joiden tekemisessä tuote, persoona, maailmankuva ja tyyli kietoutuvat toisiinsa. Esimerkkinä vaikkapa Tunna Milonoff ja Riku Rantala, jotka tekivät Madventuresia hyvin omille arvoilleen ja tyylilleen uskollisina. Nuorina aikuisina heidän näkökulmassaan korostui irtautuminen oravanpyörästä, ja myöhemmin Docventuresissa he keskittyivät yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Artistinen yrittäjyys muuttaa muotoaan yrittäjän itsensä muuttuessa.
Taiteen tekeminen ei yksin tee artistista yrittäjää. Jos toistaa vuodesta toiseen samaa kaavaa myyden samaa turvallista tuotetta, ei puhuta kovin artistisesta tekemisestä.
Artistinen yrittäjyys näkyy usein siinä, että yrittäjä haluaa jättää kädenjälkensä kaikkeen, mitä tekee. Hän rakentaa palveluidensa ja tuotteidensa kautta omaa tapaansa olla maailmassa. Mitä enemmän yrittäjyyttä optimoidaan kasvukaavoilla, henkilöbrändeillä ja algoritmien ehdoilla, sitä enemmän itse kaipaan yrittäjyyttä, jossa näkyy tekijänsä ihmisyys.
Itseilmaiseva tapa tehdä liiketoimintaa
Minulle artistinen yrittäjyys näyttäytyy itseilmaisevana tapana tehdä liiketoimintaa, jossa ajureina ovat luominen, leikki ja käsityöläisyys. Käsityöläisyydellä tarkoitan fyysisen nikkaroinnin lisäksi myös ajatusten, konseptien ja kokemusten huolellista rakentamista. Siinä on jotain artesaanimaista: halua hioa, kokeilla, keksiä ja tehdä asiat omalla tavalla.
Artistiselle yrittäjälle tekeminen ei ole vain väline lopputuloksiin. Prosessi itsessään on tärkeä. Koska toiminta kumpuaa yksilön omasta luonnosta, artistisessa yrittäjyydessä menestys on usein virtaavan itseilmaisun sivutuote. Raha ja näkyvyys voivat olla tärkeitä, mutta ne eivät ole tekemisen ensisijainen kompassi.
Kuten taiteessa, myös artistisessa yrittäjyydessä ensimmäinen yleisö on tekijä itse. Jos tekeminen on aidosti elävää ja laadukasta, se koskettaa yleensä myös muita.
Syvimmillään artistinen yrittäjyys tuntuu leikiltä. Leikki ei tässä tapauksessa ole merkki lapsellisuudesta tai vastuuttomuudesta, vaan syvästä yhteydestä toimintaan.
Usein artistinen yrittäjyys paljastaa myös sen, miten ihminen kokee kauneuden. Designerille sujuvan käyttöliittymän tekeminen voi olla itseilmaisua. Valmentajalle oivalluttavan koulutuksen vetäminen voi olla esteettinen kokemus. Itselleni oman valmennustyön (Typerän työn valmennukset) kauneus on siinä, miten siinä yhdistyvät pilke, savolaisuus, kirpeys ja ravistelu – asiat, jotka ovat minulle luontaisia tapoja olla maailmassa. Asiantuntijarooli alkaa helposti tuntua pönöttämiseltä, joten heittäydyn narrin rooliin ja ravistelen ihmisiä sanomalla ääneen totuuksia, joita ei yleensä uskalleta sanoa.
Artistinen yrittäjyys voi olla tekijänsä identiteetin jatke. Parhaimmillaan se on niin saumaton osa elämää, että sitä on vaikea erottaa työstä, harrastuksesta, kutsumuksesta ja palveluksessa olemisesta. Työ, yrittäjyys ja elämä alkavat virrata samasta lähteestä.
Ero tulosvetoiseen yrittäjyyteen
Artistisen yrittäjyyden ytimessä on tekeminen. Sen vastaparina voisi nähdä tulosvetoisen yrittäjyyden.
Tulosvetoista yrittäjyyttä ohjaavat ennen kaikkea kaupalliset tavoitteet: kasvu, tehokkuus ja markkinaosuus. Se ei ole huonompi tai vähempiarvoisempi tapa tehdä yrittäjyyttä – monissa tilanteissa se on välttämätön näkökulma. Kyse ei ole siitä, kumpi on oikeampi tapa olla yrittäjä. Kyse on siitä, mikä ohjaa tekemistä missäkin vaiheessa.
Harva yrittäjä toimii täysin artistisesti tai täysin tulosvetoisesti. Useimmiten kyse on painotuksista. En tunne yhtään yrittäjää, joka toimisi sataprosenttisesti kummassakaan ääripäässä.
Artistinen yrittäjä ei ole allerginen bisnekselle, ja kaupalliset arvot voivat elää rinnakkain artistisuuden kanssa. Kyse on siitä, mikä toimii tavoitteena ja mikä sivutuotteena.
Monelle taiteilijasieluiselle yrittäjälle terveen suhteen rakentaminen bisnekseen on haastavaa. Tulosnäkökulman sivuuttaminen johtaa helposti aitoutta romantisoivaan puuhasteluun: on paljon ideaaleja, liikettä ja toimintaa, mutta vähän liiketoimintaa. Toisaalta yrittäjä, joka sivuuttaa artistisuutensa, jättää käyttämättä kaikkein omaleimaisimman potentiaalinsa.
Viisautta on ymmärtää, milloin suojella prosessia ja milloin keskittyä tuloksiin. Kun ajattelen omaa polkuani, olen harjoittanut molempia – joskus onnistuneesti, useammin epäonnistuneesti.
Miten artistinen yrittäjä suhtautuu tekemiseen?
Pelkkä suorittaminen ei saa artistista yrittäjää liikkeelle. Häntä ohjaa ennemmin intohimo kuin kunnianhimo, ja työ kumpuaa rakkaudesta luomiseen pikemmin kuin halusta saavuttaa. Hänelle tärkeää on, että jälki on laadukasta ja omannäköistä.
Kilpailijoiden voittamisella on hänelle vähän painoarvoa. Olennaisempaa on löytää oma tekemisen tapa ja luoda omat kategoriansa kuin tyytyä valmiisiin sapluunoihin.
Artistista yrittäjyyttä ei ratkaise puhe tai itse määritelty titteli, vaan työ. Artistiseksi yrittäjäksi ei voi ryhtyä. Työsi kertoo, oletko sellainen.
Yhteenveto
Artistista yrittäjyyttä ei voi täysin rajata, eikä se ole koskaan valmis. Se kehkeytyy tekijänsä mukana yksilölliseksi yrittäjyysfilosofiaksi.
Artistinen yrittäjyys ei ole liiketoimintamalli eikä persoonallisuustyyppi. Se on tapa kanavoida omaa luontoaan – tapa olla tekijä maailmassa.
Artistinen yrittäjyys alkaa kysymyksestä: miltä liiketoiminta näyttää, kun se rakennetaan tekijän omasta luonnosta käsin?