Puolison kanssa 24/7 – miltä tuntuu olla yrittäjäpariskunta?

Puolison kanssa 24/7 – miltä tuntuu olla yrittäjäpariskunta?

Puolison kanssa 24/7 – miltä tuntuu olla yrittäjäpariskunta? 1024 681 jussivenalainen.fi
yrittajapariskunta
”Verrattuna työntekijänä olemiseen, yrittäjänä huonot hetket ovat normaalia huonompia ja hyvät hetket normaalia parempia. Pariskuntana yrittäessä pätee tämä sääntö potenssiin kaksi.”

Näin tapaan aloittaa vastaukseni kaikille, jotka ovat udelleet, miltä tuntuu olla yrittäjäpariskunta. Asiasta kysytään niin usein, että ajattelin kirjoittaa omia mietteitäni blogin muodossa. Pariskuntayrittäjyyden opeista voi olla jotain kopattavaa, vaikkei yhteistä yritystä koskaan perustaisi, esimerkiksi yhteisissä projekteissa.

Meidän, eli minun ja Emmin, taipaleemme yhteisen yrityksen parissa alkoi vajaan vuoden sisään ensikohtaamisestamme. Jotkut kiirehtivät kihlautumisen kanssa, me taasen perustimme firman lyhyen tuntemisen jälkeen. Eräänlainen naimisiin meno sekin – omalla tavallaan jopa sitovampi vastuu. Lähdimme Tallinnan matkalle vuoden 2015 ensimmäisinä päivinä. Uusi vuosi oli juuri alkanut, joka tietenkin laittoi miettimään, että mitä haluaisi tehdä ja saada vuoden mittaan aikaan. Mietimme, että voisimme tehdä vuoden aikana jonkun yhteisen projektin. Paras keksimämme vaihtoehto tuolloin oli kehittää yhdessä uusi lautapeli. Tammikuisessa ja kylmässä Tallinnassa ei ollut erityisen paljoa tekemistä, joten Emmi etsi meille aktiviteettia Tripadvisorin kautta, koska meillä oli tapana kokeilla uusia asioita. Vastaan tuli room escape eli pakohuonepeli, jollaisia Emmi oli pelannut nuorempana tietokoneella. Luimme, että tosielämän versiossa pakohuoneesta 2-5 hengen tiimi lukitaan huoneeseen ja heidän tehtävänään on erilaisia pulmia ratkomalla löytää tiensä ulos huoneesta tunnin sisällä. Idea kuulosti mielenkiintoiselta ja saimme varattua ajan heti seuraavalle päivälle. Upposimme pelin pariin tunniksi, mutta emme päässeet tunnin aikarajan sisällä lähellekään huoneen loppua. Pelin jälkeen ei tarvinnut kuin vilkaista toista ja hoksasimme, että tässä se on, meidän yhteinen projektimme!

Aloimme heti juonia, miten voisimme toteuttaa pakopelejä kotona Jyväskylässä. Kirjoitimme bisnesplänin junamatkalla kotiin ja aloimme järkkäämään asioita. Kotiuduttamme oli laitettu alulle yhteinen yrityksemme: Mysteeri. Ajatus oli se, että Emmi jäisi pyörittämään pelejä, kun ensin yhdessä rakentaisimme pakopelin ja saisimme homman käyntiin. Jäin Mysteerissä taustalle siksi, että minulla oli tuohon aikaan aluilla toinenkin alkutaipaleella oleva yritys, jossa olin jo lupautunut olemaan mukana. Ajatuksissamme ei ollut pyöräyttää käyntiin isoa liiketoimintaa, vaan rakentaa Emmille sivutoiminen työ, joka olisi ikään kuin vakavampi harrastus. Nälkä kuitenkin kasvoi, kun saimme ensimmäisen pelin valmiiksi ja pelaajat tykkäsivät siitä – avausviikonlopun jälkeen päätimme laajentaa Kuopioon. Meininki muuttui ensimmäisen työntekijän pestaamisen myötä asteen verran harrastusta vakavammaksi ja palasin itsekin työskentelemään täyspäiväisesti jonkun ajan kuluttua. Sittemmin Mysteeristä on kehkeytynyt kunnon kasvuyritys, jonka parissa touhuaa nykyisin työnään 42 ihmistä ja jonka pelejä on pelannut jo noin 80 000 ihmistä.

yrittajapariskunta

Emmi ja minä saatuamme ensimmäisen valomainoskyltin

Yrittäjyys pariskuntana ei sovi kaikille

Pariskuntana yrittäminen on sekä todella hyvä testi että kehittäjä parisuhteelle. Meidän tapauksessa kommunikaatiossa oli alkuun hiomista, etenkin minun osaltani. Yhtiökumppanille on selkeintä ja helpointa puhua asioista suoraan. Parisuhteessa taas on tapana puhua aivan kaikesta. Lopputuloksena varsinkin minä sitten puhuin kaikesta ja suoraan ilman suodatusta. Muistan esimerkiksi hetken, jolloin Emmi tuli kysymään mielipidettä tekemäänsä logoehdotukseen. Tyrmäsin sen suoralta kädeltä kehnoksi ja ryhdittömäksi ja jatkoin hommiani. Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, jolloin Emmi oli tyrmistynyt suoruudestani ja ihan aiheesta. En poikaystävänä ollut koskaan vastaavalla tavalla tyly. Seurustelun yhdistyminen yrittämiseen jotenkin niksautti omat suodattimet nollille. Pienen harjoittelun jälkeen saimme kuitenkin hiottua kulmat pyöreiksi ja viestintä alkoi sujua kuin rasvattu. Hyvä niin, sillä olimme yrityksen pari ensimmäistä toimintavuotta yhdessä lähes yötä päivää. Ei meidän keskinäinen viestintä nyt täysin neutraalia ja samankaltaista kuin muiden työntekijöiden kanssa edelleenkään ole, varsinkaan väsyneenä ja ärtyneenä, mutta eivät tilanteet kuitenkaan koskaan eskaloidu.

Moni sanoo, ettei heidän suhteessaan yhteisestä työskentelystä tulisi mitään. Jotkut sanovat asian vitsillä, mutta osa on ihan tosissaan. Tämä särähtää monesti korvaani – jos yhdessä työskentely on niin mahdoton ajatus niin miten muu yhteistoiminta parisuhteessa sujuu? Yhdessä yrittäjyys ei ole kevyttä, mutta se antaa todella paljon lisää elämään, koska ilot ja surut koetaan yhdessä. Yrittäessä oppii tuntemaan toisen paljon syvemmältä, koska joudut puolison kanssa tilanteisiin, joihin et normaalissa parisuhteessa joutuisi. On opittava kuuntelemaan ja neuvottelemaan kaikista asioista. Asiat eivät yrityksessä voi mennä toisen mielen mukaan, vaan kaikesta täytyy päättämään ja sopimaan yhdessä. Marttyyriksi heittäytyminen on poissuljettua eikä lautaset voi lennellä työpaikalla. Yhdessä yrittämistä voisi verrata yhdessä muuttamiseen tai yhteen muuttamiseen, koska silloin täytyy sumplia asiat yhdessä läpi ja puhaltaa yhteen hiileen. Olemme Emmin kanssa tehneet lukuisia muuttoja, myös käytännössä toimipisteiden rakentamisen ja pelihuoneiden siirtämisten kanssa. Lisämausteen neutraaliuteen tuo se, jos mukana on muita työntekijöitä, koska parisuhteen ei voi antaa vaikuttaa epäoikeudenmukaisesti tai muuten haittaavasti kehenkään muuhun. Firma on firma, eikä parisuhde saa sotkea sen toimintaa. Ja sama päinvastoin.

Käytännön arjen tasolla olemme paljon yhdessä, mutta emme kuitenkaan nykyisin työskentele joka sekunti yhdessä. Tämä on ollut luontaista yrityksen kasvaessa, kun molemmilla meistä on omat erikoisalueensa, jotka eivät suoraan liity toisiinsa. Olemme vitsailleet, että minä olen määrä ja Emmi on laatu. Minä mietin, miten asiat toimivat kokonaisuutena, paljonko ne vievät aikaa ja rahaa, paljonko lopputuotteen täytyy maksaa ja mikä on nopein ja käytännöllisin tapa toteuttaa asiat. Emmi taas miettii, minkälaisia tarinamme ja pelimme ovat, miltä pelaajien kokemus tuntuu kaikilla aisteilla alusta loppuun ja miten me viestimme itsestämme ulospäin. Ilman tuota selkeää roolijakoa emme olisi varmasti päässeet näin pitkälle. Teemme usein töitä samassa paikkaa, yleensä kotona. Jutustamme päivän aikana yleensä muutamasta työasiasta ja jos asiaa on paljon, pidämme palaverin. Pyrimme kuitenkin välttämään jatkuvaa, tarpeetonta töistä puhumista ja olemaan myös keskeyttämättä toistemme tekemistä. Aiemmin, kun firmassa oli paljon vähemmän väkeä, meillä oli tietysti lusikkamme vähän jokaisessa sopassa ja sen myötä olimme jatkuvasti sumplimassa asioita yhdessä. Alkuun yrityksen toiminnassa on todella paljon mietittävää ja linjattavaa asiaa, joten yhteistä tekemistä oli sen takia paljon. Yrityksellä ei alkuun myöskään ollut varaa teettää esimerkiksi pelihuoneiden rakennustyötä niin paljon työntekijöillä, joten teimme itse todella paljon raksatyötä. Raksan aikana saatoimme paahtaa töitä yötä päivää ja nukkua jonkun toimipisteen toimiston lattialla viikon ajan. Tällaisina hetkinä oli todella mukavaa, että sai nukkua puolison vieressä ja tehdä töitä yhdessä, sillä muuten yhteistä aikaa ei olisi ollut lainkaan.

yrittajyys-pelinvetoYhdessä vetämässä pakopelejä

Yrittäjäpariskunta – hyvät ja huonot puolet

Pariskuntana yritystä pyörittäessä arki täyttyy yrittäjyydestä. Jos työskentelisi eri paikoissa, olisi paljon helpompi pitää työ erillään parisuhteesta. Toisaalta, yrittäjäpariskunnassa toinen osapuoli ymmärtää täysin mitä koet ja mitä teet, joka on todella iso plussa. Koskaan ei tarvitse selittää, miksi teet kotona töitä ja miksi asia pitää juuri nyt saada valmiiksi.

Hyvänä puolena yhdessä vietetyn ajan määrä kasvaa paljon. Ilman Mysteeriä olisin joka tapauksessa yrittäjä ja minulla ei todennäköisesti olisi liikaa vapaa-aikaa. Töiden parissa vietetty yhteinen aika ei tietenkään ole sama asia kuin vapaa-aika, mutta kuitenkin yhteistä aikaa. Hetkinä, jolloin työskentelee vain kahdestaan, saa työhön mukaan myös hassuttelua. Ihan ei työporukan palaverin aikana kehtaa hyppiä samaan aikaan sohvalla, mutta puolison kanssa ei ole niin justiinsa. Elämän suunnittelu helpottuu, kun firma antaa pariskunnalle yhteisen vision ja unelman, jota kohti taivaltaa. Samalla tulee testattua, omaako pariskunta samanlaisen arvomaailman. Oletuksena toki on, että bisneksen aihepiiri innostaa molempia, jotta tekeminen tuntuu selkeästi molempien hommalta ja että töitä tehdään ”yhteiseen pussiin”, eikä vain toisen unelmien eteen. Yrittäjäpariskuntana elo vaatii yhteistä säveltä, joten se kehittää yhteistyötä ja toisen ymmärtämistä, koska puolison kanssa tulee oltua tekemisissä muussakin kuin parisuhteen yhteydessä. Yhdessä tehtävän työskentelyn takia emme riitele turhista asioista. Esimerkiksi tiskaamattomat tiskit eivät tunnu kovin isolta tai riidanarvoiselta murheelta, jos olet aiemmin päivällä puhunut jonkun irtisanomisesta tai murehtinut yrityksen kassan loppumista. Kun on tarpeeksi isoja murheita niin pienet eivät tunnu kummoisilta. Ja jos isot murheet ovat yhteisiä, pienistä nillitys toiselle tuntuu aika turhalta.

Huonoin puoli on ehdottomasti työn ja vapaa-ajan erottelu, sillä ero on häilyvä. Vaikka ei tekisikään jonain hetkenä töitä, on todella helppo lipsahtaa juttelemaan yrityksen asioista, koska jotain vain pomppasi mieleen. Työn ja vapaan erottelu vaatii aika paljon harjoittelua ja tarvittaessa sovittuja sääntöjä, milloin töistä voi puhua. Esimerkiksi meillä on käytössä työajat (9-17) ja aikaisin aamulla tai myöhään illalla töistä saa puhua vain kysyttyään siihen ensin luvan. Töiden tuoma neutraalius ja jatkuva yhdessäolo puolison kanssa voi olla heikentävä asia myös parisuhteen intohimolle, mutta tätä on mahdollista välttää sillä, että ottaa töiden ulkopuolella enemmän omaa aikaa ja viettää aikaa muiden ihmisten kanssa. Kolmas heikkous on elämän ailahtelevuus, koska kaikki munat ovat samassa korissa. Jos yrityksellä menee huonosti, heijastuu se kaikkeen elämään. Toisaalta tämä opettaa kohtaamaan ja käsittelemään ongelmia, kun niitä ei pääse kotiin “pakoon”.

Yhdessä yrittäminen ei ole helpoin tapa elää, mutta sen plussat voittavat meidän kohdallamme ehdottomasti miinukset. Emme ehkä olleet yhteenhitsautunut pariskunta vielä perustaessamme Mysteeriä, mutta nyt olemme sen ansiosta. Yhteinen yritys on uusi ulottuvuus parisuhteelle samoin kuin esimerkiksi yhteinen lapsi. Se syventää yhdessä elämistä, enkä missään nimessä vaihtaisi sitä pois.

Jaa tämä muidenkin hyödyksi ja iloksi:

2 comments
  • Jevgeni 21.10.2018 at 16:03

    Todella mielenkiintoinen ja hyvä postaus! Meillä minä olen tällä hetkellä kodin ainoa yrittäjä, mutta kumppanini opiskelee lääkiksessä, joten hänen työmääränsä on aikalailla yrittäjäelämän veroinen. Olemme rakentaneet arkemme kuitenkin tietoisesti ”yrittäjämäiseksi” juurikin sen tehokkuuden ja sujuvuuden kannalta. Periaatteessa molemmat kai jollain tasolla ”elämme työllemme”. Kumppani lääketieteelle ja itse puuhailen työssäni mielenterveyden parissa. Nämä aiheet muodostavat sillä tavalla hyvän kombon, että molemmat olemme päätyneet vahvasti ”myötäelämään” tätä toistemme projektia, mikä kai saakin tämän tuntumaan aikalailla yhteiseltä yrittäjäelämältä. Ja kun molemmat työskentelemme valtaosan ajasta kotoa käsin, on tarkkaa, että tulee tehtyä nimenomaan töitä, eikä puuhasteltua vähän kaikenlaista muuta kotiin ja vapaa-aikaan liittyvää hommaa. Päivä on pilkottu ja aikataulutettu sopiviin osiin, panostamme siihen, että tulee tehtyä toisaalta sekä tehokkasti töitä, että pidettyä myös tarpeeksi palauttavia taukoja. Itsekin olen kokenut, että yhteisten tavoitteiden (tässä tapauksessa siis ammatillisten) eteen toimiminen kyllä yhdistää todella paljon!

    • Jussi 21.10.2018 at 17:40

      Kiitos Jevgeni!

      Eräs tyyppi tässä juuri toissayönä kyseli meiltä bussimatkalla, että mitkä on olleet ydinjuttuja parisuhteessa, kun meno vaikuttaa ulospäin hyvin toimivalta. Yhtenä pointtina nostettiin esille toisen kehittäminen. Ihmiset kasvavat, kehittyvät ja muuttuvat joka tapauksessa, joten on tärkeää, että toinen tukee toisen kehittymistä ja kasvu tapahtuu yhdessä. Pätee niin yhtiökumppaneilla kuin parisuhteessa. Puolison kanssa ollaan ajallisesti niin paljon tekemisissä, että yhteinen sparrailu on olennaista, tai vähintäänkin se, että puoliso ymmärtää ja tiedostaa mitä toinen haluaa. Tämä sitten taas heijastuu tuohon mainitsemaasi aikataulutukseen ja tekemiseen, jossa molemmat voi tukea toistensa tekemistä, ettei tosiaan tulisi sellaista ”välitila”-aikaa, vaan joko tekee tai on vapaalla.

      Kommentissasi on mielenkiintoinen näkökulma täydentämään blogipostausta siinä mielessä, että tekemisen ei tarvitse olla konkreettisesti yhteinen, mutta molempien henkilökohtaisia tavoitteita voi ajatella silti yhteisinä tavoitteina, jos molemmat auttaa toisiaan ristiin ja ovat menossa mukana. Todella harvalla kun on yhteistä yritystä, mutta jos ajatusta esittämälläsi tavalla vähän laajentaa yhteiseen elämään ja yhdessä kehittymiseen, niin opit on sovellettavissa lähes jokaiseen parisuhteeseen :)

Leave a Reply